Tässä projektissa lähtökohtana on olemassa oleva huonekalu, josta tarvitaan kopio. Asiakkaalla on ruokapöydän ympärillä viisi tuolia – yksi liian vähän. Koska tällaisia tuoleja ei saa kaupasta, on ainoa mahdollisuus puuttuvan tuolin hankkimiseksi sen valmistaminen käsityönä.
Rekostruktiota varten viedään yksi alkuperäisistä tuoleista verstaalle. Otetaan siitä mitat, tarkistetaan käytetty puulaji – tässä tapauksessa mänty – ja valitaan puuvarastosta hyvä, oksaton lankku materiaaliksi.
Osat valmistetaan yksitellen tai pareittain – monia osia on tuolissa kaksi samanlaista – ja niitä verrataan alkuperäiskappaleen vastaaviin osiin. Joitakin kohtia olisi mahdollista valmistaa toisin, mutta tässä projektissa muutoksiin ei lähdetä. Uudesta tuolista tulee rakenteeltaan täsmälleen samanlainen kuin alkuperäiset tuolit.
Tekijälle koittaa ensimmäinen juhlahetki, kun kaikki osat ovat valmiit ja kokonaisuutta pääsee ensimmäisen kerran sovittamaan. Projekti ei toki ole vielä läheskään valmis, sillä tämän jälkeen edessä on vielä tuolin varsinainen kokoaminen sekä pintakäsittely.
Pintakäsittely tehdään tässä projektissa liuotinohenteisella kalustemaalilla, jonka sävy poikkeaa alkuperäisten tuolien väristä huomattavasti. Jatkoprojektina tälle onkin edessä sarjan muiden tuolien pintakäsittelyn uusiminen, ja lopputuloksena asiakkaan olohuoneessa on täydellinen kuuden samanvärisen tuolin sarja.
Terve minulla on kaksi samanlaista hyvin vanhaa talopoikaistuolia. Osaatko sanoa niiden arvoa?
Hei, vanhojen talonpoikaistuolien arvo riippuu paljon siitä, mistä näkökulmasta sitä arvioi. Jos miettii, paljonko niistä saisi rahaa myydessä, niin hyvä jos muutaman kympin saa. Mutta jos tuoleilla on merkittävä historia, joka on tiedossa, parhaimmillaan tuolien tekijästä lähtien, voi arvo antiikiksi ajateltaessa olla paljon enemmän. Näkökulmasta riippuen siis mitä tahansa 20 ja 200 euron välillä.